Mikä?

Yksinään puhuva irtopää ei ole millään tavoin merkittävä. Se nököttää pöydän nurkalla vailla sanottavaa, tai sen sanottava on vain kertomusta kaikesta siitä mikä sen silmien editse kulkee.

Juuri heijastukset ympäristöstä saavat irtopään tuntemaan itsensä olevaiseksi olennoksi; ei ehkä aivan niin irralliseksi, ei ehkä aivan niin kykenemättömäksi liikkumaan. Se kertoo mitä se on havainnut.

Tietenkään irtopään havainnot eivät ole järin laajalta alueelta peräisin, sillä sehän ei kykene liikkumaan. Mutta kirjahyllyyn se näkee hyvin, ja siristämällä välillä kauemmaskin. Nähtyään se vetää pitkään henkeä olemattomiin keuhkoihinsa ja alkaa puhua. Mikä sitten täällä kirjoitukseksi vääntyy.