Myöhäiset hyödyttömät

Olen väsynyt näihin kuvioihin. Olen merkityksetön, toistan itseäni. Haluan tulla esiin muualla, uudella tavalla, uusin keinoin. Ehkä näin käykin, katsotaan nyt. Lannistaa kuinka aika rientää, ja hiljalleen ihmiset katoavat ympäriltä, se joukko jonka on alkanut omakseen tuntea. Tänään minulle on tarjottu kahvilassa kahvi ja baarissa kalja. Kiitoksia. Pelastin paperinkeräyksestä nipun Image-lehtiä ja yhden tyylipalstalta löytyi tuttu henkilö. Minä en pääse tyylipalstalle. Minulla on vanhempien vaatekaapin perältä löytynyt 80-lukuinen farkkutakki, leveälahkeiset farkut, lenkkarit. Vauvankuolaama poolo. Väsyneet hiukset, en näytä kolmekymppiseltä silti. Vielä. Koskaan. Siirryn varmaan suoraan vanhemmaksi, sitten joskus. On tavallaan mukavaa olla postmyöhäinen. Jäljessä tuleva valmiiksi väsynyt. Kukaan ei odota mitään.